TALVEN VALOA (2009)

 

Talven keskellä talo. Talon takana metsä. Metsän takana hyytynyt meri.

 

Lumi lakaisee jäljet. Kumittaa auringon polttamat pisamat. Hanki tyynnyttää huudot.

Keinuvat hongat hiiskumatta. Talven pehmeä valo vailla varjoja.

 

Valo kadottaa paimenensa illan tultua. Pienet käpälät kohmettuvat.

Käpyjen pudottua. Neulasten varistua. Pöllö kääntää päätään valveunien tahtiin.

 

Talvi liimautuu kiteiksi lasiin, huurustuu silmäripsiin. Pistelee neulanterillä sormenpäitä.

Aika viipyy viisareissa. Koleus vahaa syömättä jääneet vieraan kesän hedelmät.

 

Lempeä halla antaa unelle luvan. Ilmassa hiljaista ritinää pakastuessa.

 

JAANA RANNIKKO